perjantai 31. heinäkuuta 2015

Orimattilan poniravit

Sunnuntaina 26.7 juostiin Orimattilan poniraveissa. Ilmoitin starttiin Ofelian sekä Kuprun. Kuprun jouduin kuitenkin jättämään pois trailerin rengasongleman takia koska ei uskallettu lähteä kahta ponia kuljettamaan. Sunnuntaillehan oli luvattu ihan hirveää kaatosadetta mutta kerrankin kävi hyvä tuuri ja sade pysyi poissa sen aikaa, kun startti oli saatu ajettua. Pienen huolenaiheen vielä lisäsi päivään se, että Offe oli kaksi kertaa tiputtanut toisen takakenkänsä tuolla viikolla ja kun Offella ei mitkään maailman parhaimmat kaviot ole koskaan ollut, niin nuohan sitten verotti sen, että oikein mukava lohkeama on nyt kaviossa sisäpuolella kahden tärkeimmän naulan kohdalla.. Voi olla hyvinkin mahdollista, että lähipäivinä joutuu lähteä kaviopaikka-aine ostoksille.

Päästiin vähän myöhässä aikataulusta lähtemään kotoa. Onneksi meiltä ei Orimattilaan kauaa ajanut. Laitettiin heti poni valjaisiin ja lähdin lämmittämään. Laitoin kotona pitkästä aikaa kuljetuksen ajaksi Offelle pumpulia korviin ja tottahan toki unohdin ne sinne korviin. Oli hieman tuskaista yrittää saada Offea menemään eteenpäin, kun yleensä se tottelee ääniapuja aika hyvin. Mentiin rauhakseltaan puolitoista kierrosta ja sitten yritin saada otettua vähän reippaamman pätkän mutta koska Offe ei kuullut mitään, niin ei me kyllä kauhean hyvää reipasta pätkää saatu.

© kaiiza.kuvat.fi

© kaiiza.kuvat.fi


© kaiiza.kuvat.fi

Lämmityksen jälken piti olla reilu 45min aikaa starttiin mutta lähdöt oli ilmeisesti mennyt niin nopeasti, että aikataulusta oltiin edellä noin 20min. Offe ei hirveän pitkään kerennyt trailerilla seisoskella, kun lähdettiin jo kävelemään. Käveltiin ja hölkkäiltiin vähän varikolla, jonka jälkeen mentiinkin jo esittelyyn ja suunnattiin 20m pakille.

Päästiin ensimmäisellä matkaan ja Offe avasi aika hyvin mutta kävi kuitenkin aika kuumana, niin otettiin lähtö vähän rauhallisemmin. Offe ei meinannut millään rauhoittua ja jouduin pidellä sitä ihan tosissaan, ettei se hyppää laukalle. Päästiin hitaammista paalun poneista ohi ja takasuoran lopussa Offe alkoi rentoutumaan ja juoksemisesta tulikin jotain. Oltiin viimeisessä kaarteessa vielä neljänsinä. Edettiin hyvin ja päästiin kolmantena juoksevan ponin rinnalle, jossa Offe vähän haparoi ja otti pienet laukka-askeleet. Saatiin sitten taas rytmistä kiinni ja päästiin sijalle kolme, joka pidettiin loppuun saakka.

© kaiiza.kuvat.fi
© kaiiza.kuvat.fi
Offe otti sen verran kovan pätkän startin aikana timmerin mukaan, että mua pelotti, että laitettiin ennätys uusiksi. Onneksi ei ja aika oli 2.45,5, joten sekunnin verran mentiin ennätystä hiljempaa. Tämä oli Offella nyt viimeinen startti ennen ponikuninkuusravi viikonloppua, jossa tarkoitus olisi ajaa Offenkin kanssa molempina päivinä kilpaa. Saa nähdä riittääkö Offen mielenkiinto juosta kahtena päivänä peräkkäin, kun neiti tuppaa olemaan melkoisen ailahtelevainen.

© Rinna Tammimetsä

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Anttilan harkkarit + Sm-monte nelonen!

Hieman on tämän postauksen julkaisukin näköjään myöhästynyt. Oon ollut nyt niin paljon töissä, että oon aina niin väsynyt, kun tulen tallilta, etten vaan jaksa avata sitä tietokonetta. En vaan käsitä, että kesälomapäivätkin alkaa olla kohta jo kahden käden sormilla laskettavissa. Ihan hullua koska yhtäkään niin sanottua lomapäivää en ole viettänyt.. No ehkä sitä vielä kerkeää. Nyt kuitenkin palataan perjantaihin 17.7.

Lähdettiin tosiaan tuolloin perjantaina Anttilan harjoitusraveihin, jotka ainakin kaikki Kymenlaaksolaiset tietävät. Nehän on tässä jo vuosien saatossa jo muodostunut perinteeksi, kun nopeasti pitkällä matematiikalla laskiessani laskin, että tämä oli jo viides vuosi peräjälkeen, kun ajoin siellä "kilpaa". Kyseessähän on siis pienet talkoovoimin järjestetyt harjoitusravit, jossa kuitenki voittajalle on aina ollut loimi ja kolmelle parhaalle pokaalit.

Mulle oli ilmoitettu ihan uusi tuttavuus Smedens Loudness sinne ajettavaksi. Tutummin Lada on siis 3-vuotias ruuna, joka oli tuolla ensimmäisessä startissaan. Jo lämmityksessä Lada tuntui oikein mukavalta ja ennenkaikkea ravaaminen tuntui sille tosi helpolta! Hölköteltiin kaksi kierrosta väärään suuntaan, jonka jälkeen poni sai huilahtaa Ofelian lämmityksen ajan kopin perässä.

© Linda Lantta
© Linda Lantta
Startattiin paalulta ja kyseessähän oli linjalähetys. Lähdettiin radalta kaksi matkaan ja kääntelinkin melkein heti johtavan selkään. Hetken ajan pysyttiin kärkiponin vauhdissa mutta koska se oli ihan ylivoimainen tuohon lähtöön, niin jäätiin siitä vähitellen koko ajan lisää. Lada juoksi tosi mukavasti ja tasaisesti ottamatta huomioon sitä, että joutuikin juoksemaan yksin ja meinasi puskea takasuoralla pois radalta varikon puolelle..:D Pidettiin kuitenkin kakkostila loppuun saakka ja kierros juostiin aikaan 3.20 ja risat. Pätkältä mentiin kyllä paljon kovempaa ja mä kyllä uskon, että tuosta ponista tullaan kuulemaan tulevaisuudessa, kunhan saa vain lisää kokemusta ja rutiinia!

© Nea Vahter

© Nea Vahter
© Iida Vottonen

Offea ei todellakaan voinut lämmityksen jälkeen kehuskella. Siis en ihan heti muista koska Ofelia olisi noin huono ollut. Kokoajan sain käskeä, ettei nyt ihan kävelyksi heittänyt. Pienet ihme pomputkin otettiin, mikä ei kyllä Offelle ole todellakaan normaalia. Kerkesin jo hieman huolestua, että mikä sitä vaivaa mutta kopille vietyäni poni näyttikin olevan niin hirveässä kiimassa, kun vieressä seisoi ruuna...

© Linda Lantta
© Linda Lantta
Ladan voittajaseremonioiden jälkeen ajattelin olevan hyvin aikaa, sillä lähtöjen välillä piti olla 15min mutta heti kun pääsin varikolle, niin kuulutettiin että lähtöön on aikaa 2min. Ofelia oli siis vain seisonut, joten ihan kylmällä ponilla lähdettiin sitten starttiin.
Startti meni  kaikin puolin niin päin pyllyä, etten edes oikein tiedä mitä sanoa. Kun alkukankeuksien jälkeen päästiin matkaan, niin Offe otti jos jonkunnäköistä laukkapomppua matkan aikana ja tuntui kyllä oikeasti tosi huonolta. Kertaakaan ei menty kellon mukaan alle 2.50 vauhtia. Kuitenkin kokonaisajaksi tuli 2.56 ja ylitettiin maalilinja viimeisenä. Mutta onneksi nämä oli vain harkkarit, niin ei harmita niin paljoa ja parempihan se on käydä epävirallisissa nuo huonot suoritukset tekemässä!

© Iida Vottonen

Heti seuraavana aamuna pakattiin Kuprukka kyytiin ja otettiin suunnaksi Mikkeli. Olin päättänyt edellisen montestartin perusteella, että me ei osallistuta sm-monteen mutta äiti sai mut sitten Kuprun sinne ilmoittamaan ja hieno kokemushan tuo taas oli!

Lämmitin Kuprun kärryiltä ilman sekkiä. Ajoin lämmityksen tosi rauihassa korvat kiinni, ettei Kupru ota niin kamalia höyryjä jo heti alkuun, mitä viimeksi. Kupru tuntui oikein mukavalta radalla ja hölkötteli juuri sitä vauhtia, mitä sillä ajoin, eikä ruvennut pullailemaan kummemmin. Kävelyttelin vielä varikolla, jonka jälkeen vaihdettiin monte kamppeet niskaan!

© Anniina Kuhna
Reilu 10minennen starttia lähdettiin kävelemään ja olin valmistautunut pahimpaan, että käy sama, mikä viimeksi. Esittelyn jälkeen sydän tykytti varmaan kahtasataa, kun pelkäsin laukkaa niin pajon. Kokoonnuttiin auton taakse ja päästiin matkaan. Kupru avasi ravilla ja vielä tosi hyvin! Vaikka vierestä laukkasi poni niin Kupru ravasi ja etusuoralle kaarruttiin viidensinä. Ekat 500m juostuna musta tuntui, että Kupru hiukkasen antoi periksi ja tiputtiin aika paljon, kun poneja meni ohi. Etukaarteessa kuitenkin Kupru tsemppasi taas tosi hyvin ja saatiin rytmistä kiinni. Edettiin kokoajan ja viimeiseen kaarteeseen mennessä noustiin jo sijalle neljä ja se pidettiin loppuun sakka! Ravattiin koko matka ja ajaksi tuli 2.00, joka on Kuprun uusi autoennätys ja samalla uusi monte-ennätys.

© Anniina Kuhna
© Annina Kuhna
Olin niin ylpeä tuosta ponista! Pelkäsin oikeasti laukkaa ihan hirveästi koska tosiaan viime montestartissa ei päästy edes 100m ravia ja nyt neljässija Sm-montessa! Ihan käsittämättömän hyvä Kupru! Onneksi mulla on äiti, joka potkii mua vähän eteenpäin, kun tosiaan itse en olisi sitä tunne ilmoittanut.. :D

© Anniina Kuhna

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Montehiitillä

Käytiin Kuprun kanssa viime sunnuntaina montehiitillä Kouvolassa. Tänä postauksen oli tarkotus kyllä tulla jo viime viikon alussa mutta, kun kello tikittää niin älytöntä vauhtia, niin sopivaa saumaa postauksen kirjoittamiselle ei ole sattunut. Erika oli mukana kameran kanssa, niin saan tännekkin pitkästä aikaa hiittikuvia! Enkä voi taaskaan kirota tuota putkea riittävästi.... Se tekee kaikki kuvat niin sumeaksi, että näistäkin yli puolet meni sen takia poistoon..


Suvi tuli Touhon kanssa hiittiseuraksi, niin ei tarvinnut yksikseen juosta. Satuloin Kuprun ja lähdettiin radalle. Hölkkäiltiin kaksi kierrosta ilman sekkiä, jonka jälkeen kävelyttelin hetken aikaa, kun Suvi ajoi vielä kolmannen kierroksen lämmitystä. Nykäistiin sitten sekki kiinni ja käännettiin kilpasuuntaan.


Ajelin Kuprun kanssa Touhon rinnalla. Kupru tuntui oikeastaan ensimmäisen kierroksen tosi hyvältä ja painetta oli mukavasti ohjissa. Välillä jopa tuntui, että Kupru yritti puristaa keulaan, mikä on kyllä outoa! Kierros juostuna otettiin sitten ensimmäinen laukka ja siinä menikin kaikki vauhdit sitten taas. Kun saatiin ravirytmistä kiinni, niin Kupru kyllä eteni ihan kivasti toisen perässä. Loppusuoran alussa tuli taas toinen laukka. Sen jälkeen jatkettiin sitten ravia maaliin saakka. Kävelyteltiin varikolla, purettiin ponit ja käytiin pesemässä.


Huomattavasti paremmin meni kuitenkin tämä montehiitti, kuin mitä viime montestartti Mikkelissä. Ilmoittelin Kuprun äitin kannustamana monten Suomen mestaruuteen, vaikka meinasin sen jättää tältä vuodelta väliin. Eilen tosiaan juostiin tuo Sm-lähtö mutta koska mulla ei vielä kuvia sieltä ole, niin kirjoittelen siitä sitten oman postauksen parin päivän päästä. Enempää en kerro kuin sen, että kannatti sinne lähteä!

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Yksi viikko, kolme starttia

Viime viikon aikana käytiin kaksissa raveissa, Mikkelissä 2.7 ja Lahdessa 5.7. Viime viikon aikana raviurheilu näytti parhaita puoliaan ja sain kyllä olla niin älyttömän ylpeä, siitä että mulla on tuollaiset ponit. Nyt kuitenkaan pidempiä jaarittelematta palataan ensin torstaihin ja Mikkelin starttiin.

Viimeistelyn jälkeisiä kylmäyksiä
 Ilmoittelin Ofelian Mikkeliin ihan sen kummempia suunnittelematta. Pieni ongelma meinasi kyytien kanssa tulla, sillä äitikin oli töissä, eikä päässyt Ofeliaa viemään. Onneksi veljeni kerkesi töiltään kuskaamaan, niin ei jäänyt reissu tekemättä. Meidän kyydillä myös tuli toinen poni, joten Ofelian ei tarvinnut yksin matkustella.


Radalla valjastin ponin ja lähdin kävelyttelemään kärryiltä. Käytiin kävelyttelyjen jälkeen radalla hölkkäilemässä ensin kierroksen verran. Offe tuntui ihan omalta itseltään, vähän laiskahko mutta kuitenkin ravasi letkeästi ja pysyi mukavan rentona. Otettiin toisen kierroksen aikana kovempi pätkä, missä Offe jätti kyllä vähän toivomisen varaa. Viimeistelyssä poni paineli sellaisia aikoja, että olisin odottanut hieman enemmän mutta kuitenkin ihan hyvillä mielen lähdettiin starttiin.

Päästiin ekalla matkaan ja lähdettiin radalta neljä. Offe avasi ihan hyvin mutta jäätiin kuitenkin roikkumaan toisen rinnalle toiselle radalle. Ensimmäisessä kaarteessa oltiin rinnakkain toisen ponin kanssa ja keulaponi meni suunilleen 20m päässä paalulta lähteneenä. 500m juostuna noustiin Ofelian kanssa kakkosiksi ja lähdettiin jahtaamaan johtoponia. Viimeiseen kaarteeseen kaartuessa oltiin jo aivan tuntumassa mutta ei meinattu millään päästä rinnalle. Kun päästiin loppusuoralla johtoponin rinnalle, niin sai kyllä aivan tosissaan ajaa kilpaa! Johtoponi vastasi niin hyvin Ofelialle, ettei meinattu millään saada otetta siitä. Kuitenkin johtoponi haparoi, niin siirryttiin johtopaikalle jaa maalissa tuulettelin tämän kauden neljättä voittoa!

Offen teki selkeesti mieli syödä noi kukkaset

Kellotettiin siinä samalla uusi ennätys lukemiin 2.44,1. Startin jälkeen olin niin sanaton, etten oikeasti osannut sanoa mitään. Mä en tosiaan tiedä mitä Offelle on tapahtunut, kun nyt siellä radalla oikeasti tapahtuu jo jotain. Eihän tuo poni ole todellakaan 100% radalla mutta parempaan päin mennään kokoajan. Toivottavasti se vielä jonain päivänä näyttää vauhtivaransa radalla, jos ei mun kanssa niin sitten jonkun muun kanssa. Kyllä nyt taas hetken jaksaa katsella tämän neidin sikailuja täällä kotona. Videon startista pääset katsomaan tästä.

Sitten erittäin vähien yöunien saattelemana lähdettiin Ofelian ja Kuprun kanssa sunnuntaina kohti Lahtea. Oltiin ilmeisesti yllättäen yliaikaisin matkassa, kun kerettiin purkaa kärryt, hakea vettä ja voilokit ennenkuin kukaan muu tuli radalle. No mutta ajatellaan aina, että parempi liian aikaisin, kuin liian myöhään.

Edellispäivänä olin Summer upissa, jonkia takia ei kauheesti tullut nukuttua!


Kävin ensin lämmitämässä Ofelian. Mentiin samalla kaavalla, kuin ennenkin. Offe tuntui jälleen ihan hyvältä mutta ponista kyllä huomasi, että taisi vähän Mikkelin juoksu vielä painaa jaloissa. Eihän pikkuneiti kyllä koskaan näin tiuhaa tahtia ole kilpaa juossutkaan. Saatiin kuitenkin ihan hyvä kovempikin pätkä otettua. Kävelyttelin Ofelian ja vein trailerille seisomaan.
Seuraavana hyppäsinkin Kuprunkan kärryille. Kävelyttelin varikolla ja menin ilman sekkiä radalle. Ajoin tarkoituksella ihan rauhallista hölkkää ja tärkeintä oli vaan pitää Kupru rauhallisena. Kupru ei sen kummempia pullaillut, vaan hölkkäili oikein nätisti radalla.

Ofelian startti oli ensin. Päästiin toisella matkaan ja laiskahan poni startissakin oli. Ajettiin toisen ponin rinnalla lähes koko matka ja oltiin siinä neljäntenä-viidentenä koko matkan ajan. Jouduin käskeä Offea aika monta kertaa mutta maalissa oltiin kuitenkin neljänsinä ja hävittiin kolmassija vain sadasosa sekunnilla. Aika oli 2.48, joten jäätiin vähän ennätyksestä.  Startin jälkeen olin tyytyväinen Ofelian juoksuun ja nyt poni saakin hetken huilahtaa, ennenkuin startataan seuraavan kerran. Nyt poni onkin saanut möllöttää laitumella pari päivää ja vaikuttaisi oikein tyytyväiseltä pieneen lomaan!

Kiitos kuvasta Anniina Kuhna
Offe otti rennosti maanantaina
Kuprun kanssa oltiin ainoita, jotka lähtivät paalulta. Ne jotka tuon ponin tuntevat, niin tietävät, ettei se todellakaan ole hyvä juoksemaan yksin keulasta. Päästiin toisella matkaan ja jooh kyllähän me ravia päästiin matkaan mutta ensimmäiset 500m kellotettiin aikaan 2.10. Eli ihan hölkkäilyksihän tuo alku meni mutta kun ensimmäinen poni tuli ohi, niin sittenhän Kupru hoksasi, että täällähän pitää oikeasti juosta. Saatiin toinen poni rinnalle ja Kupru alkoi vastaamaan sille. Ajoin kyllä niin kieli keskellä suuta, ettei poni pomppaa laukalle. Hyvin Kupru vastasikin mutta tämä poni pääsi ohi ja oltiin kolmantena. Loppusuoralla rinnalle tuli taas poni mutta Kupru tuli hillitöntä vauhtia timmerin mukaan loppusuoran ja maalissa oltiin kolmansina!

Kiitos kuvasta Anniina Kuhna
Kiitos kuvasta Anniina Kuhna
Oli niin voittajafiilis Kuprun kanssa. Aika oli 1.59 eli ennätyksestä tullaan vielä jäljessä mutta mentiin koko matka RAVIA! Yhtäkään turhaa ja tyhmää pomppulaukkaa ei tullut! Iso harppaus ollaan päästy edellis startiste eteenpäin ja toivotaan, että samaan malliin jatketaan!

torstai 2. heinäkuuta 2015

Olli ajossa

Kun eilen illalla kerkesin vihdoin ajamaan Ollia, sain Erikan mukaan ottamaan kuvia lenkille. Oikeastaan koko päivä meni aika nopeasti yhdessä hujauksessa ja lenkiltäkin tultiin takaisin vähän ennen kahdeksaa. No onneksi on valosaa, eikä illalla ajaessa onneksi ole niin paahtavan kuumakaan.


Hölkkäiltiin Ollin kanssa vähän edes takaisin teillä, jotta Erika sai otettua kuvia. Jätin Erikan aina johonkin tien sivuun ja kävin itse kääntymässä sopivassa kohdassa. Harmittaa, kun katsoessani kuvia huomasin osan olevan aika rakeisia.. Heti vaan, kun saan palkan niin pitää kyllä kiiruhtaa putki ostoksille.


Annoin Ollin ottaa yhden vähän reippaamman pätkän, kun se tuntui niin hyvältä. En tiedä onko mun timmeri rikki vai mikä on kun se on alkanut näyttämään ihan ihme lukemia. Täytyy sanoa, ettei Olli ole ikinä mennyt kellon kanssa tuollaista pätkää mitä eilen. Mikä on kyllä aika käsittämäntöntä koska ajattelin antaa ponin vaan vähäsen kipittää kovempaa. Jospa sitä kävisi hiitillä ja sitten se on taas vaan laitettava sormea sarjalle ja sittenhän sen näkee miten siellä startissa käy.


Olisi kiva saada useammin ajokuvia tänne blogin puolelle mutta kun meillä ei ole mitää ajorataa, vaan kun ajetaan ihan sekalaisilla metsäteillä, niin kuvaajan saaminen on aika hankalaa. Eilenkin Erika istui aisalla matkalla ja loppu matkasta Olli kyttäsi jotakin, missä horjahdettiin molemmat ja siinäkin olisi voinut käydä pahasti mutta onneksi ei käynyt. No mutta ehjinä selvittiin eilen mutta jatkossa voi olla, etten ihan hirveän mielelläni ota ketään aisalle istumaan, vaikka kyseessä olisikin vaan Olli.

Pienehkö kesämaha on taas päässyt kasvamaan...

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kupru hyppää osa II

Eilen mun piti hypärä Kuprulla selästä käsin mutta ratsastusinto puuttui ihan täysin, niin ratkaisin ongelman rakentamalla kahden esteen irtohypytyskujan. Esteiden väli oli saman 9,5m, mikä viime kerrallakin. Löysin sopivan pitkän narunkin kujan toiselle reunalle, niin ei tarvinnut hirveitä juoksutusliina-virityksiä rakennella.

Parempi muutama ruuvi liian löysällä, kuun liian kireällä ;)


Juoksuttelin Kuprun liinassa ensiksi kaikki askellajit läpi. Laukassa Kupru oikein innostui, tosin viereisellä laitumella hevoset laukkaili, niin josko ne sitten häiritsi neidin keskittymistä. Kuprua on muuten niin kiva juoksuttaa liinassakin, kun se toimii lähes tulkoon ääniavuin! Toki ehkä hidastamisen kanssa on vähän pientä hiomisen varaa mutta on sitä huomattavasti miellyttävämpää juoksuttaa, kuin Ollia ja Offea. Päästin sitten Kuprun irti kentälle ja johan se alkoi omatoimisesti hyppäillä esteitä pyytämättäkään.


Kuvat ei ole niin hyviä, mitä viime kerralla koska kuvasin itse samalla kun juoksuttelin Kuprua. Ensiksi molemmat esteet oli noin 40cm ristikoita ja nehän oli aivan liian pieniä Kuprun mielestä! Nostelin pikku hiljaa aina muutaman hyvän hypyn jälkeen jälkimmäistä estettä ja loppujen lopuksi se oli 80cm. En taaskaan nostanut sitä sen korkeammaksi, vaikka ponnua olisi riittänyt. Kunhan poni pääsee nyt hyppyrutiiniin kiinni, niin eiköhän sitä korkeampaakin kohta uskalla jo kokeilla!

Tässä on sitä tyyliä!

Loppuverryttelin vielä Kuprun liinassa, ravaillen ja kävellen. Tallissa kylmäsin vielä Kuprun jalat ja laitoin ötökkämyrkkyä lisää. Sitten Kuprukka pääsikin takaisin laitumella Meiju-mamman kanssa. Eilen Olli ja Offe sai vapaapäivän kumpikin. Tänään olisi vähän ohjelmistossa pakkailla Offelle huomiseksi starttikamat Mikkeliin ja mietin, että pitäisiköhän ihan pestä saippuan kanssa Offe, kun ponin valkoiset kohdat on täynnä vihreitä ja keltasia läiskiä... Nää on näitä vaalean ponin omistamisen iloja..:)


Jos jollakin on joku hyvä vinkki, että millä nuo kuvat saa tasaiseksi, niin otetaan enemmän kuin mielellään vastaan!!