Lappeessa

Viime postaus kertoikin vähän ikävemmästä asiasta. Onneksi suurin tuska on helpottanut mutta voin sanoa, että kun tiistai iltana viimeisen kerran Tomin karsinassa istuin, niin tuli kyllä silmiin kyynel jos toinenkin. Olen ikuisesti kiitollinen tuolle papparaiselle kaikesta mitä siltä opin. Kopioin alle tekstin, minkä kirjoitin facebookkiin, mikä kertoo meidän parista yhteisestä kokemuksesta.

Tänään yks mun heppailu-uran merkittävimmistä poneista lähti laukkailemaa ikivihreille niityille..:(<3
Eipä riitä sormet ja varpaat kertomaa kuinka monta kertaa tätä pappaa on metsästetty ties miltä pellolta, kun herraa ei ole laitumella olo vaan sattunut kiinnostamaan. Monet kerrat oon myös itku silmässä juossu laitumelta tätä karkuu, kun Tomi on tullut korvat luimussa perässä. Tällä herralla ajoin ensimmäisen kerran raviradalla ja se jos joku olis pitäny saada videolle! Sillon jo vanhana ponina tää kiikutti mua ku märkää rättiä ympäri rataa, ilman mitää tuntumaa suuhun. Pienenä ratsastajan alkunakin kerran tipuin tämän ponin selästä, kun Tomi lähti jahtaamaan kissaa pois kentältä ja tässä samassa rytäkässä multa murtu käsi.. Näitä muistoja riittäis vaikka ja kuinka paljon ja onneks ne kaikki säilyy.
Tää poni on opettanu mulle ja monelle muulle niin paljon, että ei voi kun kiittää. Lepää rauhassa 31-vuotias Tomi <3

Lähdettiin tosiaan viime viikon tiistaina Kupru ja Offe kyydissä ajelemaan kohti Lappeeta. Lähdettiin tällä kertaa kahdestaan kaverini Veskun kanssa, kun äiti oli töissä. Oltiin yllättäen liian aikaisin radalla mutta onneksi ponit olivat rauhallisina trailerissa. Haettiin voilokit ja otettiin ponit pois ja kävelyteltiin niitä maastakäsin.

Valjasteltiin rauhassa ja kävelyteliin vielä hetki kärryiltä. Vesku tosiaan lämmitti Kuprun koska ponien starttien välillä oli niin lyhyt aika, että ponien lämmitykset olisivat menneet päällekkäin. Halusin kuitenkin Ofelian lämmittää itse. Vesku ajoi Kuprulla kolme rauhallista kierrosta vääräänsuuntaan ilman sekkiä. Kommentit lämmityksen jälkeen oli, että poni painoi kuulemma paljon ohjalle mutta tuntui hyvältä.

©Piatta Pöyry

Ofeliaa ei sen sijaan oikein voinut lämmityksen jälkeen kehuskella. Pikku neiti kävi ihan kierroksilla koko lämmityksen ja keskittyi kyllä ihan varmasti kaikkeen muuhun, kun itse juoksemiseen.. Yritin saada ponia vaan rennosti hölkkäilemaan, tosin ilman minkään näköistä tulosta. Otettiin vielä yksi reippaampi pätkä, jossa Offe ei edes yrittänyt juosta, eikä kyllä vauhtiakaan ottanut.

© Piatta Pöyry

Kuprun startti oli ensin ja se oli 1600m avoin autolähtö. Ilmoitin ponin tuonne ihan vaan siksi, että saadaan hyväksytty juoksu tälle vuodelle. Päästiin matkaan ja ajoin kyllä ihan kieli keskellä suuta, että päästään auton takaa ravia matkaan. Päästiin kolmanneksi etukaarteeseen mennessä mutta etusuoran alussa tulikin ensimmäinen laukka niin puskista, ettei oltu hirveän kaukana toisen ponin kyljestä. Kunhan saatiin ravirytmistä kiinni, niin pari ponia oli jo kerennyt ohi juosta, kunnes etukaarteessa tuli toinen pomppu. Sen jälkeen aloin vaan varmistelemaan, ettei kolmatta laukkaa tule. En yrittänytkään ajaa Kuprua äärirajoille asti, ettei sitä pomppua tule. Jatkettiin ravilla loppuun sakkaa ja jäätiin kuudensiksi eli viimeisiksi mutta kuitenkin ajalla 2.04! 

© Piatta pöyry

© Nea Halinen

Pikapikaa vaihdettiin poneja ja hyppäsin Offen kärryille. Startattiin 100m pakilta ja päästiin ekalla matkaan. Offe lähti tosi tahmeasti, eikä oikeastaan edennyt mihinkään. Koko matkan ajan poni oli tosi laiska, eikä oikein saanut vauhtia päälle missään vaiheessa. Ohitettiin muutama poni matkan aikana mutta maalissa oltiin vasta yhdeksänsinä. Keulakin meni tosi kovaa, niin tuollaiselta pakilta olisi pitänyt kyllä kovaa tulla. Kokonaisaika oli kyllä juoksuun nähden ihmeenkin kova, 2.51. Epäilin, että Offella olisi kiima alkamassa mutta ei se kotona ole kiiman merkkejä näyttänyt, niin jospa vaan sitten oli neidin mielestä huono päivä juosta.

Lepää rauhassa Tomi 💔

Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää
Vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan

Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

 Kiitos kaikesta maailman paras papparainen <3 

Kupru hyppää

Viime viikolla hyppyytin Kuprua irtona. Rakennettiin Erikan ja Vilman kanssa kahden esteen kuja ja esteiden välillä oli muistaakseni 9,5m väliä, mikä oli Kuprulle oikein hyvä yhdellä laukalla. Kun oltiin saatu kuja tehtyä, niin mä verkkailin ponin maasta käsin ja päästin sitten Kuprun hölkkäilemään vapaaksi kentälle.

Esteet oli aluksi pieniä, jotta Kupru saa juonesta kiinni. Kuprukka ei ole mun käsittääkseen hirveästi irtohyppäillyt mutta ihan selkeästi poni siitä tykkää ihan älyttömästi. Kun Kupru pääsi vauhtiin, niin eipä siinä itse juurikaan mitään tarvinnut tehdä, kun poni hoiti homman kotiin.

Loppujen lopuksi jälkimmäinen este oli 80cm korkea ja sekin vielä ylittyi helposti. Uskoisin, että korkeampaakin olisi mennyt mutta turha haukata liian isoa palaa kerralla. Pitäisikin ottaa nyt ihan tavaksi sillon tällöin hypyttää Kuprua irtona koska se selkeästi siitä tykkää ja tekee sen vapaaehtoisesti. On myös kivaa vaihtelua ajamiseen ja ratsastamiseen koska joutuuhan hypätessä eri tavalla lihaksetkin töihin, kun ajaessa tai sileällä ratsastaessa.

70cm

80cm

Kuvaaja Erikakin pääsi poseeraamaan Kuprun kanssa

Onnea ja epäonnea

Tällä viikolla käytiin kaksissa raveissa pyörähtämässä ja tämä postaus on pyhitetty niille. Kuprun kanssa aloitettiin tältä vuodelta yhteinen kilpakausi ja samalla tämä oli Kuprun kauden avausstartti. Ofelia starttasi puolestaan Loviisan poniraveissa, joissa Ollinkin piti olla mutta päällekkäisyyksien takia Olli jäi sieltä pois. Palataan nyt kuitenkin ensin torstaihin ja Kuprun starttiin.

Lähdettiin hyvissä ajoin ajamaan kohti Mikkeliä ja matka sujui mutkattomasti ja nopeasti. Radalla käytiin hakemassa voilokit ja otettiin poni pois kopista, jotta pääsin kävelyttelemään sitä. Kävelyttelyn jälkeen puin Kuprulle kamppeet niskaan ja kipusin itse selkään. Kävelyttelin vielä selästä hetken aikaa ja sitten kävin radalla lämmittämässä kaksi kierrosta väärään suuntaan.

Mentiin reipasta hölkkää muttei kuitenkaan liian kovaa ja täytyy kyllä sanoa, ettei Kupru ole ikinä tuntunut noin hyvältä selästä käsin! Yhden reippaamman pätkän otin myös ja siinäkin poni tuntui tosi hyvältä. Lämmityksen jälkeen vein Kuprun trailerin perään hetkeksi seisomaan. Neiti olisi kyllä ollut ihan meno päällä kokoajan ja milloin vaan valmis lähtemään juoksemaan.

Lähdin noin 10 minuuttia ennen starttia kävelyttämään ja hölkkäilemään. Mentiin ensimmäisenä esittelyyn koska lähdettiin takimmaisesta voltista. Esittelyn jälkeen annoin Kuprun ottaa vielä reippaamman pätkän ja edelleen poni tuntui ihan älyttömän hyvältä ohjien välissä. Tässä vaiheessa aattelin, että kyllä me rahoilla ollaan ainakin! Noh, eipä olisi pitänyt nuolasta ennenkuin tipahtaa.

Päästiin ekalla matkaan ja meidän voltin toinen poni lähti tosi kovaa. Me sitten Kuprun kanssa hypättiin heti ensimmäisellä askeleella laukalle. Kunnes saatiin ravirytmistä kiinni, niin Kupru laukkasi jo toistamiseen. Yritin rauhottaa tilannetta ja aattelin, että kyllä tämä vielä tästä mutta pari metriä ravia ja sitten taas tuli laukka. Tässä vaiheessahan Kupru olisi pitänyt jo hylätä mutta jatkettiin vielä hetki eteenpäin kunnes sama toistui taas, niin näin parhaaksi ratkaisuksi keskeyttää.

Radalta pois tullessa olin niin pettynyt ja vihainen. En vaan käsittänyt mistä tuo johtui koska Kupru oli niin älyttömän hyvän tuntuinen. Kävelytin hetken ponia varikolla, jotta sain kasattua omat hermoni ja vähän palauteltua ponia. En vielä tähänkään päivään mennessä keksi mitään muuta syytä, kun että Kupru otti niin kovat paineet lähtöhetkellä.

Tuolla hetkellä olin valmis heittämään hanskat tiskiin koska ärsytyksen määrä oli melkoisen suuri. Nyt kuitenkin tajuan, ettei ole mitään järkeä luovuttaa ensimmäisen vastoinkäymisen takia koska tällästähän tämä hevosurheilu on. Kupru oli kuitenkin vasta toista kertaa tänä vuonna radalla ja montesatula ei ole viittä kertaa enempää tämän vuoden aikana ollut selässä. Nyt vaan uutta yritystä putkeen! Ollaanhan tässä taas yhtä kokemusta rikkaampia ja ainakin Kupru oli lämmityksessä hillittömän hyväntuntuinen!

 

Sitten suunnataan kohti Loviisan poniraveja, jotka ravattiin siis eilen lauantaina. Kerrankin saatiin ajella aurinkoisessa säässä kohti raveja ja auton lämpömittari lähentelikin jo 25 astetta. Perille päästyä käytiin kirjaamassa meidät tulleiksi ja hakemassa voilokit. Otettiin seuraavaksi Ofelia pois kopista ja valjastelin sen. Lähdettiin reilua tuntia ennen starttia kävelyttelemään varikolle ja lähdin lämmittämään.
Hölköteltiin ensin rauhakseen reilun kierroksen verran ja sitten otettiin takasuoralla kovempi pätkä ja kyllähän kello jälleen ihan mukavia lukemia näytti! Lämmityksen jälkeen Ofelia pääsi "katoksille" seisomaan ja juotettiin sille melassivettä, mitä se kerrankin joi!

© Hanna Seppälä

Kattokaa ponia, älkää mua:)

Kävelyttelyjen jälkeen lähdettiin esittelyyn ja kohti voltti paikkaa. Ofelia starttasi kahden muun ponin kanssa 60m takamatkalta. Päästiin toisella liikkeelle ja Ofelia avasi meidän pakin poneista parhaiten ja alettiin kokoajan saavuttaa perusmatkan poneja. Ensimmäisessä kaarteessa päästiin suurimmasta osasta poneista ohi ja takasuoran alussa noustiin sijalle kolme. Edettiin kokoajan hyvää vauhtia ja viimeiseen kaarteeseen mennessä noustiin toisiksi. Loppusuoraa Ofe tuli tosi kovaa vauhtia ja noin 200m ennen maalia päästiin kärkipaikalle ja se pidettiin loppuun asti. Offe nappasi siis kolmannen voiton tälle kaudelle!

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

© Jenni Wallin

Pikkuponi pyöräytti ennätykset uusiksi parantaen sitä viidellä sekunnilla lukemiin 2.48. Tämän vuoden tavoitteena oli päästä alle 2.50 ja nythän se meni alle sen ja varaakin vielä jäi! Olin ihan onneni kukkuloilla siihen asti, että päästiin radanporteista ulos ja saatiin eläinlääkärinavustaja peräämme ja meidät toivotettiin tervetulleiksi dobing-testiin. Purkasin ponin ja vietiin se dobing-karsinaan ja onneksi näytteen otossa ei kauaa kestänyt! Olin varma, että vietettäisiin siellä seuraavat pari tuntia, kun en ole ennen ponin kanssa sinne joutunut. Näytteet saatiin kuitenkin otettua ja päästiin pesun kautta lähtemään kohti Jaalaa.

© Krista Heikkilä

Tällä viikolla on saanut kyllä huomata, että eläinten kanssa voi tapahtua mitä tahansa. Pienen pettymyksen jälkeen oli hyvä, että Ofelian kanssa onnistuttiin, niin jaksaa sitten taas epäonnistuakkin. Kiitän vielä kaikkia kuvaajia ja nostan hattua jokaiselle, joka tämän postauksen lukee, sillä tämä näköjään venähti melko pitkäksi.:D

Kesälomalla

Nyt voin vihdoin ilmoittaa, että mä olen lomalla! On ollut niin ihanaa nukkua rauhassa pitkään ja on saanut unohtaa kouluasiat. Tekee vaan niin älyttömän hyvää, kun ei tarvitse ajatella mitään kemiallisia ilmiöitä. Lomaahan on ollut vasta muutama päivä mutta mun sisäinenkello ja- kalenteri on kyllä jo aivan sekaisin. Niinhän se lomalla saa kai ollakkin!

Kupru on nyt asunut meillä reilun viikon ja oikein mukavasti meillä on taas lähtenyt sujumaan. Hieman toki vaatii itselle totuttelua ajaa tuommoista ponia, joka oikeasti menee kovaa. Kupru luo päivään kuitenkin aina pientä piristystä ihan vaan jo omalla tammamaisella luonteellaan. Ensimmäiset treenilenkit ollaan ajettu ja oikein positiivinen mieli on ainakin nyt toistaiseksi. Kyllä meidät pian nähdään startissakin jo!

Ofelian kanssa käytiin pyörähtämässä Miehikkälän harjoitusraveissa sunnuntaina 30.5. Meiltä on matkaa Miehikkälään reilu 100km ja syy miksi me sinne lähdettiin on se, että ykköselle oli palkintona Walhsteenin pikalukkovaljaat. Täytyy sanoa, etten hetkeäkään uskonut, että Ofelia ne sieltä kotiin toisi koska oltiin ylisarjassa ja takaa lähti pirun kovia poneja.

Matkaan lähdettiin tosiaan paalulta ja lähtö meni kyllä aivan penkin alle. Ei mahduttu meidän omalle radalle ollenkaan ja jäätiin muiden taakse. Ensimmäiseen kaarteeseen mennessä päästiin yhden ponin rinnalle, jossa Ofelia otti lyhyen laukan, minkä kerrankin sain nopeasti alas. Siirryttiin siis kaarteessa kolmanneksi ja takasuoran puolivälissä saavutettiin kaksi edellä menevää ponia ja heitettiin niille haastetta kolmannen kautta. Kärkiparin rinnalle päästessään Offe alkoi juoksemaan ja päästiin keulaan. Keulassa ponin tahti taas hiipui mutta kukaan ei ohi tullut ja maalilinja ylitettiin ensimmäisenä. Aika taisi olla 2.58 pintaan, joten ei kauhean kova mutta eipä tuolla puskaradalla muutkaan ponit tainneet hirveitä ennätyksiä juosta. Nyt on siis yhdet valjaat taas enemmän!

Oltsun kanssa ollaan jatkettu samalla kaavalla, kun tähänkin asti. Mitään huomattavaa harppausta ei ole tapahtunut suuntaan, eikä toiseen. Ilmoitin Ollinkin starttiin, vaikka en tiedä ollaanko me ihan valmiita siihen. Turhaa kai se täällä kotona on humputella ja startissahan sen sitten taas näkee, että missä oikeasti tällä hetkellä mennään. Kunhan Ollin mieli pysyy virkeänä ja se nauttii tekemisestä, niin se on tärkeintä!