torstai 13. elokuuta 2015

Puhelimen tyhjennystä

Tänään koitti se päivä, jolloin oli palattava takaisin koulun penkille. En vaan ymmärrä, että mihin ihmeeseen se loma oikein katosi, kun tuntuu, ettei sitä juurikaan mitään ehtinyt tehdä. No mutta ikimuistoinen kesä tästä jäi, vaikkei säät nyt ihan parasta luokkaa ollutkaan. Valehtelisin jos väittäisin, ettei tämä tule vaikuttamaan blogiinkin. Kunhan illat tästä pimenevät ja koulu lähtee kunnolla käyntiin, niin sitä aikaa ei vaan kauheasti ole. Lupaan silti yrittää parhaani blogin suhteen mutta mitään kummempia en voi luvata, sillä koulu ja ponit tulevat kuitenkin etusijalla blogiin nähden.

1,2&3 Suuntana Anttilan harkkarit! 4. Oltsu lähössä lenkille
1. Kaksi väsynyttä lomalaista 2. Valjaiden pesua ponikunkkareita varten 3. Otin ekaa ja vikaa kertaa koko kesänä aurinkoa viimesen lomapäivän kunniaks
1. Mursu-Offe 2. Olli oli päättänyt ottaa riimut puoliksi pois päästä.. 3. Offen niin mukavan näköinen kavio, josta puuttuu tärkeimpien naulojen kohdalta palanen :/ 4. Olli ja Offe tulossa sisälle
Nyt vasta, kun ponikunkkareista on muutama päivä kulunut sitä on oikeasti tajunnut mitä on tapahtunut. Tuntuu niin älyttömän hyvältä, kun oon saanut lukea paljon onnitteluja ja kun niin moni on ollut iloinen mun puolesta. Tänäänkin oli ihan älyttömän siistiä, kun yksi mun raviuran merkittävimmistä henkilöistä ja yksi esikuvista oli niin onnellinen tästä saavutuksesta, sillä yleensä tämä ihminen on se joka palauttelee mut maanpinnalle starttien jälkeen.. :D

1. Neitoset matkalla Ypäjälle 2. Offe Ypäjän tallissa 3. Kupru samassa paikassa 4. Kupru Ypäjällä aamukävelyllä
1,2 Ypäjän tallissa 3. Sunnuntain aamukävely 4. Ruhtinattaren koutsi Ofelia
Ruhtinatar Kupru on palautunut oikein hyvin rankasta viikonlopusta, samoiten Ofelia. Kupru taitaa tietää oman arvonsa tällä hetkellä, kun pisti tänään tarhakaveriinsa mummoponi Meijuun vauhtia laitumella, kun Meiju oli menossa juomaan ennen Kuprua. :D No on Kuprua kyllä muistettu, sillä se on kyllä syönyt porkkanoita, omenoita ja leipiä sen verran, että kyllä vähäksi aikaa riittää!

1. Paketoitu peukalo 2. Ajoin tosiaan koko viikonlopun vasemman käden peukalo pystyssä :D 4. 30min ennen lauantain starttia Kupru oli ihan unessa 5. Kaikkensa antanut poni
1,2 No words needed <3

maanantai 10. elokuuta 2015

"Haaveet voi toteutuu, kun kakkuun puhaltaa täysii"

Huh. Mä en oikein nyt osaa aloittaa tätä postausta mitenkään kovin järkevästi. Johtuen siitä, että mun pään sisällä ei tapahdu mitään järkevää tällä hetkellä. Yritän saada kirjoitettua tästä postauksesta mahollisimman selkeän ja toivon, että ainakin pieni osa mun fiiliksistä välittyisi teillekkin! Palataan siis viikonloppuun ja Ypäjän ponikuninkuusraveihin 2015!

Perjantaina mulla oli tämän kesän viimenen työpäivä ja heti töistä päästyäni tulin kotiin ja pakkasin omat kamat kasaan. Ajettiin auto täynnä tavaraa tallille ja pakattiin ponien kamat kyytiin. Hain Kuprun ja Ofelian laitumelta ja laiteltiin niille suojat jalkoihin ja tsekattiin vielä viimeisen kerran, että varmasti kaikki tarvittava ja ei-niin-tarvittava oli autossa mukana. Sitten ponit kyytiin ja auton keula kohti Ypäjän hevosopistoa.

Meiltä ajeli Ypäjälle vajaa kolme tuntia yhden pysähdyksen kanssa. Pysähdyttiin Riihimäen abc:eella juottamassa poneja ja käytiin myös itse syömässä. Pysähdyksen jälkeen ajeltiin suoraan Ypäjälle, jonne löydettiin navigaattorin kanssa onneksi ihan helposti! Kun päästiin hevosopistolle, niin homma ei ollutkaan ihan niin selkeää koska meistä ei kumpikaan siellä ollut koskaan käynyt. Hetken pyörittyämme nähtiin tuttuja, jotka neuvoivat vähän meitä, niin saatiin ponit karsinoihin ja vietyä omat kamat yöpymispaikkaan. Ihan vaan vinkkinä, että kun lähdette ensimmäistä kertaa Ypäjälle, niin kannattaa tosiaan ottaa selvää mihin siellä on menossa!

Perjantai iltana lähdin vielä Kuprun ratsastamaan rennosti kentälle. Saatiin tallihenkilökunnalta onneksi hyvät ohjeet, jotta löydettiin sinne kentälle. Ratsastin tosiaan ihan vaan kaikki askellajit läpi ja vähän taivutteluja, jotta poni hieman rentoutuisi koska aivan vieraassa paikassa Kupru oli aika jännittynyt. Ratsastuksen jälkeen äiti kävi Ofen vielä kävelyttämässä. Hoidettiin ponit ja onneksi molemmat jäivät ihan rauhallisina karsinoihin syömään heiniä.



Lauantai aamuna käytiin seiskan jälkeen ruokkimassa tammat ja sen jälkeen suunnattiinkin itse aamupalalle. Kun oltiin itsemme ruokittu, niin suunnattiinkin talliin, jossa Kupru pääsi aamukävelylle ja Ofelia pesukarsinaan pesulle. Tuli pienenä järkytyksenä, että tuolla tallilla oli turvekuivitus. Joo, eihän siinä muuten mitään mutta voitte vaan kuvitella, miltä Ofelia näytti aamulla.. :D

Lähdettiin Ofelian kanssa joskus kymmenen jälkeen radalle. Ajettiin sinne autolla ja trailerilla, vaikka sinne ei tosiaan tallilta ollut pitkä matka mutta meillä oli kaikki kamat autossa, niin niiden saaminen varikolle olisi ollut isompi operaatio. Käytiin hakemassa voilokit ja aloin valjastamaan Offea.

Kun poni oli valmis, alettiin ottamaan siltä pumpulia pois korvista ja mulla oli jotenkin vasen peukalo riimun välissä ja kun Offe nykäsi päätään, niin siinä samalla mun peukalo ilmeisesti venähti. En voi edes sanoin kuvailla kuinka paljon sattui ja siksi luulinkin, että koko sormi murtui mutta onneksi pelkällä venähdyksellä selvittiin. Olin ihan kyyneleet silmissä, kun ensimmäisenä mieleen tuli, että pystynkö ajamaan ollenkaa. Offen lämmitys menikin tämän takia aika pyllylleen, enkä saanut oikein kunnolla otetta poniin.


Lämmityksen jälkeen sidottiin side peukalon ympärille, joka tuki sitä, ettei se pääse liikkumaan. No eipä se onneksi juurikaan ajamista enää haitannut. Offen lähtö pääsi ekalla matkaan ja parastaan poni ei kyllä näyttänyt koko startissa. Ypäjän rata on tosi kapea ja kun lähdettiin 80m takamatkalta liikkelle, niin takaa ei vaan yksinkertaisesti saanut tilaa. Jouduttiin kiertämään ihan avaruuskaistoja ja tottakai siinä tulee aina matkaa lisää. Maalissa oltiin kuitenkin neljänsinä, ei niin hyvällä ajalla 2.53.

Offen startin jälkeen purettiin poni ja laitettiin se koppiin ja ajettiin takaisin tallille Kuprua hakemaan. Hoidettiin ja pestiin Ofelia ja lähdettiin takaisin Kupru kyydissä. Vähän mua jännitti miten käy Kuprun kanssa koska onhan se aivan toista luokkaa ajaa, kun Ofelia mutta ei sormen kanssa muuta onglemaa ollut, kun että valjastaminen oli hieman haastavaa.




Reilua tuntia ennen kävin Kuprun lämmittämässä kaksi kierrosta ihan rauhallista hölkkää sekkia auki radalla. Neiti oli onneksi ihan rauhassa kopin takana, eikä ottanu stressiä mistään. Noin 20 minuuttia ennen starttia lähdettiin kävelemään. Saavuttiin esittelyyn ensimmäisinä ja koska kysehän oli poniruhtitar/ruhtinuus lähdöstä, niin kaikki osallistujat esiteltiin erikseen.

Avausmatkana oli 1600m, jossa startattiin ykkösinä paalulta. Päästiin ekalla matkaan ja onneksi meidän eteen tuli poni, jolta saatiin hyvä selkä. Kaarteeseen ajoin johtavan selässä ja siinä vaiheessa Kuprulla oli kyllä painetta sen verran, että olisin halunnut ajaa eteenpäin mutta meidän rinnalla oli poni, niin ei päästy etenemään. Etukaarteessa keulaponi laukkasi ja päästiin ihan varmaan metrin verran juoksemaan keulassa, kun takaponeja alkoi rymistellä ohi. Ajoin koko loppu matkan vaan niin lujaa, mitä poni kulki ja maalissa oltiin viidensinä ajalla 59,1. Aika oli pienoinen pettymys koska vauhti tuntui paljon kovemmalta startin aikana. Kupru kuitenkin oli toisena tammana maalissa ja vain 0,7 sekunttia johtavaa perässä ruhtinattaruuskilpailussa!

Illan aikana hoidettiin ja venyteltiin poneja mahdollisimman paljon. Yritin pitää vaan omat hermot kasassa, etten alkaisi odottaa liikoja Kuprulta. Kupru ja Ofelia oli molemmat onneksi illalla täysin normaaleja, niin voitiin hyvillä mielin käydä nukkumaan.

Sunnuntai aamuna pakattiin kaikki kamppeet ja ponit traileriin. Pieniä ongelmia meinasi tulla mutta onneksi tuolla oli ystävällisiä apukäsiä, niin vanhingoilta vältyttiin. Siivottiin meidän karsinat ja sotkut muutenkin tallista ja lähdettiin ajamaan kohti ravirataa.

Ofelia starttasi taas alkupään lähdöissä ja noh en viitsi kummemin kertoa Offesta mitään. Ponilla ei vaan yksinkertaisesti riittänyt mielenkiinto yhtään ja tulos oli myös sen mukainen. Oltiin maalissa toiseksi viimeisinä kuitenkin samalla ajalla mitä edellispäivänä. Se on nyt vaan uskottava, että Ofelia on vielä liian lapsellinen juoksemaan noin tiheästi kilpaa.

Offe oli sunnuntaina koko päivän Kuprun henkisenä tukena
Kuprun lämmitys sujui hyvin ja ajoin vielä rauhallisemmin, mitä edellispäivänä, sillä nyt edessä oli pidempi matka. Oli kova työ pitä hermot kasassa ja yritin etenkin Kuprun luona olla mahdollisimman rauhallinen, vaikka sydän hakkasi miljoonaa koko ajan. Venyttelin ja viilentelin Kuprua ennen starttia ja juotettiin poneja mahdollisimman paljon koko ajan koska koko viikonlopun ajan oli tosi lämmintä.

Lähdettiin ajoissa kävelyttämään ja koska sunnuntai oli aika dramaattinen päivä, niin meidän kävelyttelyt venähtikin melkein puoleen tuntiin ja jouduttiin välissä tulemaankin takaisin trailerille seisomaan. Siinä vaiheessa olin jo ihan jättämssä Kuprua pois koko startista, kun suututti niin paljon, ettei mikään mennyt niin kuin oltiin suunniteltu. No mutta toivottavasti kellekkään ei käynyt hirveän pahasti siinä rytäkässä, mitä radalla tapahtui!


Kun vihdoin ja viimein päästiin esittelyyn, niin olin jo ihan luovuttanut ja ajattelin, ettei mistään tule enää mitään. No päästiin taas ensimmäisellä matkaan ja saatiin onneksi taas hyvä selkä johtavan takaa, missä juosta. Pidettiin hyvää vauhtia koko ajan yllä mutta kierros juostuna Kupru tuntui niin hyvältä, että mun oli pakko tehdä päätös ja ajaa sillä keulaan. Kupru on tunnetusti huono juoksemaan keulassa ja siksi mua pelottikin se sinne ajaa. Hieman se jäi kaveria odottamaan ja kerran hipaisin piiskalla, niin sain vastineeksi sellaisen hännän heilautuksen, että ajattelin olevan parempi ponin juosta ihan itse omaa juoksuaan. Viimeisessä kaartessa näin sivusilmällä, että yksi poni on nousemassa meidän rinnalle ja en ole kyllä Kuprun kanssa ikinä ajanut, niin kovaa mitä loppusuoraa tultiin. Kupru teki kyllä niin huiman suorituksen ja maalilinja ylitettiin ensimmäisinä uudella ennätyksellä 53,5!


© Laura Taimioja
© Laura Taimioja

Voin kyllä kertoa, että tuossa tuli yksi jos toinenkin kyynel silmään. Eipä olisi Kuprun Suomen depyyttivoitto parempaan saumaan sattua! Vasta voittajahaastattelun jälkeen, kun ajelin varikolle tajusin istuvani RUHTINATTAREN kärryillä! Vaikka mä tiesin, että kyllä Kupru oli mennyt ruhtinatarkisaa johtavan ponin ohitse, niin silti en sitä uskaltanut myöntää ja aloin varikolla purkamaan ponia. Kun oli vähän ottanut jo kamoja pois mietin, että mitä hittoa mä teen ja laitoin kärryt takaisin ja hetken päästä jo kuulutettiinkin Kuprun olevan ruhtinatar. Eipä sitä kyllä meinannut todeksi uskoa ja oli kyllä ihan ehdottomasti elämäni hienoimpia hetkiä, kun käveltiin voittajakehää kohti. En tiennyt pitääkö mun itkeä vaiko nauraa, joten taisin tehdä vähän molempia.


© Laura Taimioja

Ruhtinas Miniatyr ja ruhtinatar Gudrun Gross

Niinkuin mä oon aika monessa haastattelussa jo sanonut, niin tosiaan paljon meillä on ongelmaa ollut ja pari viikkoa sitten en ollut vielä edes ihan varma lähdetäänkö me koko kisaan mukaan. Tuntui ihan hullulta olla siellä koska vaikka oon aina tiennyt Kuprun olevan pirun kova poni, niin tää kyllä yllätti jopa mutkin! Oon niin kiitollinen Mintulle ja Mirjalle, että Kuprun oon treenii saanut ja sain sen kanssa kokea jotain näin mhatavaa! Haluan kiittää myös kaikkia taustajoukkoja koska ilman teitä me ei Kuprun kanssa oltaisi tuolla seisottu. Kyllä matka kotiin lyheni puolella, kun tiesi, että meillä on ruhtinatar kyydissä.<3

© Laura Taimioja

Tuun kohta varmaan hulluksi näiden kuvien kanssa, joten koittakaa kestää, vaikka ne hyppii ruudulla ihan miten sattuu..-.-

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Orimattilan poniravit

Sunnuntaina 26.7 juostiin Orimattilan poniraveissa. Ilmoitin starttiin Ofelian sekä Kuprun. Kuprun jouduin kuitenkin jättämään pois trailerin rengasongleman takia koska ei uskallettu lähteä kahta ponia kuljettamaan. Sunnuntaillehan oli luvattu ihan hirveää kaatosadetta mutta kerrankin kävi hyvä tuuri ja sade pysyi poissa sen aikaa, kun startti oli saatu ajettua. Pienen huolenaiheen vielä lisäsi päivään se, että Offe oli kaksi kertaa tiputtanut toisen takakenkänsä tuolla viikolla ja kun Offella ei mitkään maailman parhaimmat kaviot ole koskaan ollut, niin nuohan sitten verotti sen, että oikein mukava lohkeama on nyt kaviossa sisäpuolella kahden tärkeimmän naulan kohdalla.. Voi olla hyvinkin mahdollista, että lähipäivinä joutuu lähteä kaviopaikka-aine ostoksille.

Päästiin vähän myöhässä aikataulusta lähtemään kotoa. Onneksi meiltä ei Orimattilaan kauaa ajanut. Laitettiin heti poni valjaisiin ja lähdin lämmittämään. Laitoin kotona pitkästä aikaa kuljetuksen ajaksi Offelle pumpulia korviin ja tottahan toki unohdin ne sinne korviin. Oli hieman tuskaista yrittää saada Offea menemään eteenpäin, kun yleensä se tottelee ääniapuja aika hyvin. Mentiin rauhakseltaan puolitoista kierrosta ja sitten yritin saada otettua vähän reippaamman pätkän mutta koska Offe ei kuullut mitään, niin ei me kyllä kauhean hyvää reipasta pätkää saatu.

© kaiiza.kuvat.fi

© kaiiza.kuvat.fi


© kaiiza.kuvat.fi

Lämmityksen jälken piti olla reilu 45min aikaa starttiin mutta lähdöt oli ilmeisesti mennyt niin nopeasti, että aikataulusta oltiin edellä noin 20min. Offe ei hirveän pitkään kerennyt trailerilla seisoskella, kun lähdettiin jo kävelemään. Käveltiin ja hölkkäiltiin vähän varikolla, jonka jälkeen mentiinkin jo esittelyyn ja suunnattiin 20m pakille.

Päästiin ensimmäisellä matkaan ja Offe avasi aika hyvin mutta kävi kuitenkin aika kuumana, niin otettiin lähtö vähän rauhallisemmin. Offe ei meinannut millään rauhoittua ja jouduin pidellä sitä ihan tosissaan, ettei se hyppää laukalle. Päästiin hitaammista paalun poneista ohi ja takasuoran lopussa Offe alkoi rentoutumaan ja juoksemisesta tulikin jotain. Oltiin viimeisessä kaarteessa vielä neljänsinä. Edettiin hyvin ja päästiin kolmantena juoksevan ponin rinnalle, jossa Offe vähän haparoi ja otti pienet laukka-askeleet. Saatiin sitten taas rytmistä kiinni ja päästiin sijalle kolme, joka pidettiin loppuun saakka.

© kaiiza.kuvat.fi
© kaiiza.kuvat.fi
Offe otti sen verran kovan pätkän startin aikana timmerin mukaan, että mua pelotti, että laitettiin ennätys uusiksi. Onneksi ei ja aika oli 2.45,5, joten sekunnin verran mentiin ennätystä hiljempaa. Tämä oli Offella nyt viimeinen startti ennen ponikuninkuusravi viikonloppua, jossa tarkoitus olisi ajaa Offenkin kanssa molempina päivinä kilpaa. Saa nähdä riittääkö Offen mielenkiinto juosta kahtena päivänä peräkkäin, kun neiti tuppaa olemaan melkoisen ailahtelevainen.

© Rinna Tammimetsä

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Anttilan harkkarit + Sm-monte nelonen!

Hieman on tämän postauksen julkaisukin näköjään myöhästynyt. Oon ollut nyt niin paljon töissä, että oon aina niin väsynyt, kun tulen tallilta, etten vaan jaksa avata sitä tietokonetta. En vaan käsitä, että kesälomapäivätkin alkaa olla kohta jo kahden käden sormilla laskettavissa. Ihan hullua koska yhtäkään niin sanottua lomapäivää en ole viettänyt.. No ehkä sitä vielä kerkeää. Nyt kuitenkin palataan perjantaihin 17.7.

Lähdettiin tosiaan tuolloin perjantaina Anttilan harjoitusraveihin, jotka ainakin kaikki Kymenlaaksolaiset tietävät. Nehän on tässä jo vuosien saatossa jo muodostunut perinteeksi, kun nopeasti pitkällä matematiikalla laskiessani laskin, että tämä oli jo viides vuosi peräjälkeen, kun ajoin siellä "kilpaa". Kyseessähän on siis pienet talkoovoimin järjestetyt harjoitusravit, jossa kuitenki voittajalle on aina ollut loimi ja kolmelle parhaalle pokaalit.

Mulle oli ilmoitettu ihan uusi tuttavuus Smedens Loudness sinne ajettavaksi. Tutummin Lada on siis 3-vuotias ruuna, joka oli tuolla ensimmäisessä startissaan. Jo lämmityksessä Lada tuntui oikein mukavalta ja ennenkaikkea ravaaminen tuntui sille tosi helpolta! Hölköteltiin kaksi kierrosta väärään suuntaan, jonka jälkeen poni sai huilahtaa Ofelian lämmityksen ajan kopin perässä.

© Linda Lantta
© Linda Lantta
Startattiin paalulta ja kyseessähän oli linjalähetys. Lähdettiin radalta kaksi matkaan ja kääntelinkin melkein heti johtavan selkään. Hetken ajan pysyttiin kärkiponin vauhdissa mutta koska se oli ihan ylivoimainen tuohon lähtöön, niin jäätiin siitä vähitellen koko ajan lisää. Lada juoksi tosi mukavasti ja tasaisesti ottamatta huomioon sitä, että joutuikin juoksemaan yksin ja meinasi puskea takasuoralla pois radalta varikon puolelle..:D Pidettiin kuitenkin kakkostila loppuun saakka ja kierros juostiin aikaan 3.20 ja risat. Pätkältä mentiin kyllä paljon kovempaa ja mä kyllä uskon, että tuosta ponista tullaan kuulemaan tulevaisuudessa, kunhan saa vain lisää kokemusta ja rutiinia!

© Nea Vahter

© Nea Vahter
© Iida Vottonen

Offea ei todellakaan voinut lämmityksen jälkeen kehuskella. Siis en ihan heti muista koska Ofelia olisi noin huono ollut. Kokoajan sain käskeä, ettei nyt ihan kävelyksi heittänyt. Pienet ihme pomputkin otettiin, mikä ei kyllä Offelle ole todellakaan normaalia. Kerkesin jo hieman huolestua, että mikä sitä vaivaa mutta kopille vietyäni poni näyttikin olevan niin hirveässä kiimassa, kun vieressä seisoi ruuna...

© Linda Lantta
© Linda Lantta
Ladan voittajaseremonioiden jälkeen ajattelin olevan hyvin aikaa, sillä lähtöjen välillä piti olla 15min mutta heti kun pääsin varikolle, niin kuulutettiin että lähtöön on aikaa 2min. Ofelia oli siis vain seisonut, joten ihan kylmällä ponilla lähdettiin sitten starttiin.
Startti meni  kaikin puolin niin päin pyllyä, etten edes oikein tiedä mitä sanoa. Kun alkukankeuksien jälkeen päästiin matkaan, niin Offe otti jos jonkunnäköistä laukkapomppua matkan aikana ja tuntui kyllä oikeasti tosi huonolta. Kertaakaan ei menty kellon mukaan alle 2.50 vauhtia. Kuitenkin kokonaisajaksi tuli 2.56 ja ylitettiin maalilinja viimeisenä. Mutta onneksi nämä oli vain harkkarit, niin ei harmita niin paljoa ja parempihan se on käydä epävirallisissa nuo huonot suoritukset tekemässä!

© Iida Vottonen

Heti seuraavana aamuna pakattiin Kuprukka kyytiin ja otettiin suunnaksi Mikkeli. Olin päättänyt edellisen montestartin perusteella, että me ei osallistuta sm-monteen mutta äiti sai mut sitten Kuprun sinne ilmoittamaan ja hieno kokemushan tuo taas oli!

Lämmitin Kuprun kärryiltä ilman sekkiä. Ajoin lämmityksen tosi rauihassa korvat kiinni, ettei Kupru ota niin kamalia höyryjä jo heti alkuun, mitä viimeksi. Kupru tuntui oikein mukavalta radalla ja hölkötteli juuri sitä vauhtia, mitä sillä ajoin, eikä ruvennut pullailemaan kummemmin. Kävelyttelin vielä varikolla, jonka jälkeen vaihdettiin monte kamppeet niskaan!

© Anniina Kuhna
Reilu 10minennen starttia lähdettiin kävelemään ja olin valmistautunut pahimpaan, että käy sama, mikä viimeksi. Esittelyn jälkeen sydän tykytti varmaan kahtasataa, kun pelkäsin laukkaa niin pajon. Kokoonnuttiin auton taakse ja päästiin matkaan. Kupru avasi ravilla ja vielä tosi hyvin! Vaikka vierestä laukkasi poni niin Kupru ravasi ja etusuoralle kaarruttiin viidensinä. Ekat 500m juostuna musta tuntui, että Kupru hiukkasen antoi periksi ja tiputtiin aika paljon, kun poneja meni ohi. Etukaarteessa kuitenkin Kupru tsemppasi taas tosi hyvin ja saatiin rytmistä kiinni. Edettiin kokoajan ja viimeiseen kaarteeseen mennessä noustiin jo sijalle neljä ja se pidettiin loppuun sakka! Ravattiin koko matka ja ajaksi tuli 2.00, joka on Kuprun uusi autoennätys ja samalla uusi monte-ennätys.

© Anniina Kuhna
© Annina Kuhna
Olin niin ylpeä tuosta ponista! Pelkäsin oikeasti laukkaa ihan hirveästi koska tosiaan viime montestartissa ei päästy edes 100m ravia ja nyt neljässija Sm-montessa! Ihan käsittämättömän hyvä Kupru! Onneksi mulla on äiti, joka potkii mua vähän eteenpäin, kun tosiaan itse en olisi sitä tunne ilmoittanut.. :D

© Anniina Kuhna

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Montehiitillä

Käytiin Kuprun kanssa viime sunnuntaina montehiitillä Kouvolassa. Tänä postauksen oli tarkotus kyllä tulla jo viime viikon alussa mutta, kun kello tikittää niin älytöntä vauhtia, niin sopivaa saumaa postauksen kirjoittamiselle ei ole sattunut. Erika oli mukana kameran kanssa, niin saan tännekkin pitkästä aikaa hiittikuvia! Enkä voi taaskaan kirota tuota putkea riittävästi.... Se tekee kaikki kuvat niin sumeaksi, että näistäkin yli puolet meni sen takia poistoon..


Suvi tuli Touhon kanssa hiittiseuraksi, niin ei tarvinnut yksikseen juosta. Satuloin Kuprun ja lähdettiin radalle. Hölkkäiltiin kaksi kierrosta ilman sekkiä, jonka jälkeen kävelyttelin hetken aikaa, kun Suvi ajoi vielä kolmannen kierroksen lämmitystä. Nykäistiin sitten sekki kiinni ja käännettiin kilpasuuntaan.


Ajelin Kuprun kanssa Touhon rinnalla. Kupru tuntui oikeastaan ensimmäisen kierroksen tosi hyvältä ja painetta oli mukavasti ohjissa. Välillä jopa tuntui, että Kupru yritti puristaa keulaan, mikä on kyllä outoa! Kierros juostuna otettiin sitten ensimmäinen laukka ja siinä menikin kaikki vauhdit sitten taas. Kun saatiin ravirytmistä kiinni, niin Kupru kyllä eteni ihan kivasti toisen perässä. Loppusuoran alussa tuli taas toinen laukka. Sen jälkeen jatkettiin sitten ravia maaliin saakka. Kävelyteltiin varikolla, purettiin ponit ja käytiin pesemässä.


Huomattavasti paremmin meni kuitenkin tämä montehiitti, kuin mitä viime montestartti Mikkelissä. Ilmoittelin Kuprun äitin kannustamana monten Suomen mestaruuteen, vaikka meinasin sen jättää tältä vuodelta väliin. Eilen tosiaan juostiin tuo Sm-lähtö mutta koska mulla ei vielä kuvia sieltä ole, niin kirjoittelen siitä sitten oman postauksen parin päivän päästä. Enempää en kerro kuin sen, että kannatti sinne lähteä!